Asiantuntijahaastattelut

Diagnoosi voi parantaa elämänlaatua

Geriatri Jussi Ripsaluoma tapaa vastaanotollaan paljon muistioireisia potilaita. Kun potilas istuutuu geriatrin puheille, ensimmäinen kysymys koskee useimmiten kuulumisia. Se, miten potilas kuvailee vaikkapa vointiaan ja viimeaikaisia elämäntapahtumiaan, kertoo Ripsaluomalle paljon.

– Minun pitää saada selville, miten potilas ajattelee, puhuuko hän järkevästi ja ymmärtääkö hän minua. Juttelemme paljon, jolloin potilas kyllä paljastaa kykynsä.

Jussi Ripsaluoma kartoittaa – usein potilaan läheisten avustuksella – oireet sekä sen, miten nopeasti ne ovat tulleet ja kuinka kauan oireita on ollut. Ripsaluoma kysyy esimerkiksi, joutuuko potilas etsimään tavaroitaan usein, ja katoavatko sanatkin hänen mielestään.

Moni sairaus aiheuttaa muistioireita

Suuri osa Ripsaluoman potilaista on ensimmäistä kertaa lääkärissä muistiongelmien takia. Vaikka muisti on huonontunut, kyse ei aina ole muistisairaudesta. Moni sairaus voi heikentää yleisvointia ja aiheuttaa aivojen vajaatoimintaa. Tällaisia ovat diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta ja B12-vitamiinin puute. Toisinaan myös jokin sydänsairaus, esimerkiksi aorttaläpän ahtauma. Joskus ongelmat johtuvat sopimattomasta lääkityksestä tai liiallisesta alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä. Masennus ja muut mielenterveysongelmat voivat niinikään aiheuttaa kognitiivisia oireita, kuten muistisairaudetkin.

– Suljen vaihtoehtoja pois jo ensitapaamisella.

Ensimmäinen käynti vastaanotolla muistioireiden takia kestää noin tunnin. Tavallisimmat muistisairauden oireet ovat lähimuistin heikkeneminen ja uuden oppimisen vaikeutuminen. Muistisairas henkilö ei välttämättä koe olevansa sairas. Moni tulee vastaanotolle vain läheistensä kehotuksesta.

– Useimmiten omaisten arvio osuu oikeaan.

Ikääntymiseen liittyvä tiedonkäsittelyn tason lasku ei aiheuta sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemistä. Ihminen pärjää arjessa, eikä käyttäytymisessä tai olemuksessa ole mitään kovin erikoista. Jos mukana on muistisairaus, lähipiiri on alkanut huomata outouksia.

Vaikka Jussi Ripsaluoma epäilisi vahvasti jo haastattelun ja kliinisen tutkimuksen tehtyään, että potilaalla on muistisairaus, hän kirjoittaa lähetteen laboratoriokokeisiin, neuropsykologiseen testiin ja pään kuvantamistutkimukseen, joka on yleensä magneettitutkimus.

– Diagnoosin tekeminen edellyttää aina poissulkututkimusten tekemistä.

Alzheimerin tauti voi näkyä aivokuvassa

Ei ole olemassa tiettyä testiä tai esimerkiksi laboratoriokoetta, joka paljastaisi muistisairauden. Laboratoriokokeet otetaan nimenomaan poissulkumielessä. Niiden avulla saadaan selville, jos potilaalla onkin joku muu sairaus, jonka oireet vaikuttavat muistisairauden oireilta. Muistisairautta epäiltäessä tutkitaan maksan, munuaisten, kilpirauhasen ja sydämen toiminta, sokeriaineenvaihdunta ja kolesteroli.

– Verenkuvassa voi näkyä anemia, joka on romuttanut potilaan yleiskunnon ja heikentänyt tiedonkäsittelyä, Jussi Ripsaluoma jatkaa.

Pään magneettikuvasta puolestaan voi paljastua aivokasvain, verisuonituksen muutoksia tai muita ongelmia verenkierrossa. Nämäkin voivat aiheuttaa muistiongelmia, vaikka potilaalla ei olisi muistisairautta.

Myös Alzheimerin tauti saattaa näkyä magneettikuvassa. Jotkut taudin muodoista aiheuttavat solukatoa aivokuorella ja aivojen sisäosissa.

– Toisinaan varsinaisissa muistirakenteissa, muun muassa hippokampuksessa, on nähtävissä kutistumaa ja solukatoa.

Neuropsykologisen testin, CERAD-testin, tekee asiaan koulutettu sairaanhoitaja. Siinä tutkitaan esimerkiksi, toimiiko potilaan lähimuisti ja kykeneekö potilas oppimaan uusia asioita. Keskeinen kysymys on, onko näissä tapahtunut muutosta tutkittavan aiempiin kykyihin nähden. Sairaanhoitaja selvittää, kykeneekö potilas ottamaan vastaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaisesti.

Osa muistisairaista ihmisistä läpäisee testin

Joskus tutkimuksen eri vaiheissa saatavat tiedot ovat ristiriitaisia. Potilas esimerkiksi keskustelee normaalisti, mutta neuropsykologiset testit osoittavat, että tiedonkäsittelyssä on puutteita. Ripsaluoma sanoo tämän selittyvän sillä, että testit sisältävät runsaasti kielellisiä taitoja vaativia osioita. Ja jos ihminen ei juuri ole pitänyt kynää kädessään elämänsä varrella, hän ei välttämättä läpäise testejä, vaikka muisti pelaisi. Samoja kykyjä pitää tausta huomioiden selvittää muutoin.

– Tavallisesti kysyn potilaalta, mikä häntä kiinnostaa televisiossa ja lehdissä. Jos potilas vastaa, että urheilu, puhumme siitä. Ja jos potilas kertoo terävästi, että Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa Kanadaa vastaan 3-1 lukemin, unohdan mahdollisesti huonosti menneet testin osat.

Käyty keskustelu nimittäin paljastaa, että potilas on pystynyt seuraamaan jotain asiaa, painamaan mieleensä yksityiskohtia sekä kertomaan asiasta lääkärissä. Silloin tiedonkäsittelyssä ei ole sellaista muutosta kuin Alzheimerissa on. Toisaalta on koko ikänsä kielen parissa työskennelleitä ihmisiä, jotka läpäisevät testit, mutta Alzheimer jää kiinni vuorovaikutustilanteessa.

Harvinainen sairaus vaatii lisätutkimuksia

Alzheimerin tauti on yleisin muistisairaus. Kaikkiaan muistisairauksia on lukuisia. Harvinaisempia muistisairauksia jäljitettäessä perustutkimukset ovat samat kuin Alzheimeria epäiltäessä.

– Lisäksi joudutaan tekemään jatkotutkimuksia.

Usein, jos oireet ovat epätyypillisiä tai potilas on työikäinen, neuropsykologit auttavat diagnoosin tekemisessä. He tekevät laajemman neuropsykologisen tutkimuksen kuin sairaanhoitajat. Tutkimuksesta saadaan lisätietoa esimerkiksi siitä, ovatko muistiongelmat elimellisiä vai psyykkisiä. Esimerkki harvinaisesta muistisairaudesta on etenevä sujumaton afasia, joka vaurioittaa vasenta otsalohkoa. Sitä sairastavan ihmisen puhe muuttuu töksähteleväksi ja sanat sekoittuvat keskenään, mitä tapahtuu joskus myös Alzheimerin taudissa. Laaja neuropsykologinen tutkimuskin paljastaa toisinaan myös muun sairauden, johon liittyy samankaltaisia oireita kuin muistisairauksiin, esimerkiksi jo aiemmin mainitun masennuksen.

Erikoistutkimuksiin kuuluu myös likvor- eli aivo-selkäydinnestenäyte. Likvor-näytteellä voi vahvistaa epätyypillisen Alzheimerin muodon. Näytteestä nähdään tau-proteiinia ja beeta-amyloidia

Omaisten tukeminen on tärkeä osa hoitoa

Suomessa tehdään päivittäin nelisenkymmentä muistisairausdiagnoosia. Diagnoosin saa yleensä toisella lääkärikäynnillä, 2–4 viikon kuluessa ensimmäisestä. Monesti kaikki viittaa Alzheimerin tautiin.

– Diagnoosin kriteeri on se, että potilaalla on mitattavissa olevia kognitiivisen toiminnan vajeita, jotka ovat aiheuttaneet sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemistä. Ja jos aivokuva näyttää, että muistirakenteissa on muutoksia, eikä laboratoriokokeissa paljastu muuta selittävää tekijää, diagnoosi on valmis.

Usein potilaalla on sekä verisuoniperäinen muistisairaus että Alzheimerin tauti.

– Sitten pohdin, kumpi painottuu. Tavallista on, että oirekuva ja magneettilöydös viittaavat vahvemmin Alzheimerin tautiin. Silloin pääpaino on siinä, ja mukana on vaskulaarisia piirteitä.

Diagnoosi muistisairaudesta on usein tunteita herättävä.

– Joskus se on shokki, joskus helpotus.

Diagnoosin kuulemisesta on kuitenkin useimmille hyötyä, sillä sen myötä alkaa hoito. Muistilääkkeillä on parhaimmillaan aivoja virkistävä vaikutus, mutta kaikille ne eivät sovi. Jussi Ripsaluoma näkee elämäntapamuutokset tärkeimpänä osana hoitoa. Jos liikuntaan, ravintoon ja sosiaaliseen aktiivisuuteen liittyvät asiat laitetaan aivoterveyden kannalta paremmalle tolalle, saadaan hyviä tuloksia. Läheisten tukeminen on keskeistä.

– Hoidan muistisairasta parhaiten siten, että autan hänen läheisiään jaksamaan.

Diagnoosin seurauksena potilas pääsee hänelle kuuluvien etuuksien piiriin. Kunnat tarjoavat kuntouttavaa päivätoimintaa. Läheinen saa aloittaa vertaistukiryhmässä. Yhtenä hyötynä Ripsaluoma näkee asenteellisen muutoksen muistisairasta ihmistä kohtaan.

– Perheen eheytymistä olen nähnyt usein. Muistisairaasta perheenjäsenestä halutaan pitää huolta yhdessä.

Ensimmäiselle seurantakäynnille voi tulla vaikkapa parin kuukauden tai puolen vuoden kuluttua. Vuoden päästä diagnoosin asettamisesta Jussi Ripsaluoma kysyy, miten vuosi on mennyt edelliseen verrattuna.

– Usein vastaus on sen suuntainen, että diagnoosin jälkeinen vuosi on ollut parempi.

Katso myös nämä