Musiikin jättämä jälki ei katoa

Musiikki voi helpottaa omaishoitajan ja muistisairaan ihmisen arkea. Jos jokin askare aiheuttaa ahdistusta, tuttu laulu voi purkaa pahaa oloa. Musiikki toimisi hoitotyökaluna kodin lisäksi muissakin hoitopaikoissa, jos musiikkia käytettäisiin suunnitellusti ja säännöllisesti. Tärkeää on tietää, millaisesta musiikista potilas tykkää.

31.12.2019
Teppo Särkämö on innokas hevimusiikin kuuntelija, joka kokee saavansa musiikista voimaa. Tutkijana hän pohti musiikkia ensin aivojen virikemerkityksen kannalta. ”Mutta musiikilla taitaakin olla erityinen rooli myös neurologisessa kuntoutuksessa.”

Moni on huomannut, että tuttu ja tärkeä musiikki säilyy Alzheimerin tautia sairastavan ihmisen mielessä. Että musiikki säilyy, vaikka sairaus on vaikeassa vaiheessa eikä muistissa tunnu olevan enää juuri muuta.

– Kokeellista näyttöä tästä on kuitenkin yllättävän vähän, sanoo kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä, Helsingin yliopistossa, työskentelevä neuropsykologian apulaisprofessori Teppo Särkämö.

Särkämö on mukana Musiikin muistijäljillä  tutkimushankkeessa, jossa aiotaan selvittää, mitä Alzheimerin tautia sairastavan ihmisen aivoissa tarkalleen tapahtuu, kun hän kuulee musiikkia.

Magneettikuvassa kuuluu tuttu kappale

Tutkimuksessa 60‒90-vuotiaat osallistujat kuuntelevat kappaleita eri vuosikymmeniltä ja kertovat kokemuksistaan. Siitä, kuinka tuttuja kappaleet heille ovat sekä millaisia tunteita ja muistoja ne herättävät. Kun kokemukset ovat tutkijoiden tiedossa, koehenkilöt menevät magneettikuvaan. Kuvauksen aikana heille soitetaan tutuimpia ja tunteikkaimpia sekä vähiten tuttuja kappaleita.

– Sitten katsotaan, miten aivoaktiivisuus muuttuu ja miten se muuttuu muistisairauden eri vaiheissa. Meitä kiinnostaa, aktivoituvatko samat aivoalueet vai eivät, Teppo Särkämö sanoo.

Särkämö on tutkinut musiikkia vuodesta 2003 alkaen. Silloin hän ryhtyi selvittämään musiikin hyötyjä aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutumisessa. Selvisi, että mielimusiikissa on voimaa. Musiikin kuuntelu päivittäin aivoinfarktin jälkeen edistää kielellisen muistin ja tarkkaavaisuustaitojen kuntoutumista paremmin kuin esimerkiksi äänikirjojen kuuntelu. Särkämö oli mukana myös tutkimuksessa, jossa vertailtiin lauletun ja instrumentaalisen musiikin kuuntelemisen vaikutuksia. Laulujen sanat ovat ainakin afasiapotilaille ilmeisen tärkeä. Sanoitusten kuunteleminen edistää kielentuottomekanismien toipumista.

Musiikin muistijäljillä -tutkimuksen koehenkilöiksi etsitään parhaillaan ihmisiä, joilla on Alzheimerin tautia eri vaiheissa. Mikäli sairaus on pitkälle edennyt, tutkimus tehdään hoitopaikassa.

– Menemme hoivayksiköihin tekemään mittauksia. Mittaamme aivosähkökäyrää yksinkertaisella päähän asennettavalla elektronimyssyllä.

Musiikin kuuleminen voi näkyä eri aivoalueiden aktiivisuudessa. Myös hengitystahti ja sydämensyke saattavat muuttua musiikin nostattamien tunteiden seurauksena.

– Vaikka ihminen ei pystyisi kertomaan musiikin herättämistä tunteista, voimme toivottavasi mitata vasteita ja selvittää, onko musiikki säilynyt mielessä.

Aivoissa, etuotsalohkon sisäpinnalla, on kaistale, joka käsittelee musiikkia, tunteita ja muistoja. Alzheimerin tauti etenee yleensä tietyn kaavan mukaan. Se saavuttaa etuotsalohkon sisäpinnan loppuvaiheessa. Tämän takia musiikki herättää tunteita ja muistoja myös ihmisillä, joilla Alzheimerin tauti on vaikeassa vaiheessa. Särkämön oletus on, että tutut kappaleet tosiaan vaikuttavat voimakkaimmin.

Työnalla musiikkikokoelma hoitajien käyttöön

Musiikille, joka koskettaa muistisairasta potilasta, olisi Teppo Särkämön mukaan paikkansa päivittäisissä hoitotilanteissa. Ruotsissa on tutkittu hoivalaulua ja tehty siitä mielenkiintoisia havaintoja. Jos potilas käyttäytyy väkivaltaisesti pukeutumis- tai peseytymistilanteessa, rakkaan kappaleen kuuleminen saattaa hyvinkin rauhoittaa.

– Jos hoitaja alkaa kesken kaiken laulaa tuttua musiikkikappaletta, jonka potilas tunnistaa ja johon hän voi ehkä liittyäkin, tilannetta saadaan helpotettua. Laulu purkaa potilaan stressiä ja painetta.

Musiikki soi monessa hoitopaikassa ohjelmallisissa musiikkituokioissa tai ruokailun yhteydessä. Jos potilas kuulisi omakohtaisesti tärkeitä kappaleitä säännöllisesti pitkin päivää, musiikki saattaisi nostattaa mielialaa kokonaisvaltaisesti ja näin lisätä toimintakykyä.

– Jotta musiikilla olisi hoitotyökalun merkitystä, sitä pitäisi käyttää monta kertaa päivässä. Tutkimusteni pohjalta ajattelen, että musiikin käyttöä kannattaisi yksilöidä; että hoivayksiköissä olisi hyvä olla tietoutta kullekin asukkaalle tärkeistä kappaleista.

Hoitajat ovat usein huomattavasti muistisairaita potilaita nuorempia, eivätkä tunne lauluja, jotka ovat olleet merkittäviä potilaiden nuoruudessa. Tämä on usein syynä siihen, että laulujen voima jää hoitotyössä pitkälti käyttämättä. Musiikin muistijäljillä -hankkeen tutkijat ovat aiemmin kartoittaneet ikäihmisten avulla kappaleita, jotka ovat usein tuttuja ja tunteita herättäviä kullekin ikäryhmälle. Nyt samoja kappaleita testataan muistisairailla ihmisillä. Samalla kootaan hoitotyöhön sopiva musiikkikokoelma. Kun hoitaja ei tunne muistisairaan potilaan mieltymyksiä, eikä potilas pysty niistä kertomaan, voi aloittaa kokoelmasta

Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö toimii Meilahden alueella. Musiikkiin liittyvät interventiotutkimukset yleistyivät 2000-luvun alussa

Arkea voi kulkea musiikin tahtiin

Teppo Särkämö kannustaa omaishoitajia pitämään musiikin mukana arjessa muistisairaan ihmisen kanssa. Jos musiikki ei ole aiemmin ollut merkittävässä osassa suhdetta, voitaisiin musiikin maailmaan tehdä pieni tutkimusmatka.

– Omaishoitaja voisi selvittää, mikä oli muistisairaalle ihmiselle tärkeää musiikkia tämän nuoruudessa.

Hoitajana on usein puoliso, ja kaksikolla on pitkälti yhteistä elämää takanaan. Silloin voi helpostikin löytää musiikkikappaleita, jotka muistisairas ihminen tunnistaa. Musiikkia kannattaa testata erilaisissa tilanteissa. Jos muistisairas on masentunut, eikä löydä puhtia toimia, kannattaa tietenkin kuunnella tai laulaa vireystilaa nostattavia kappaleita.

– Musiikkia voi ujuttaa arkeen vähän kerrallaan. Jo 15 minuutin musiikkituokio pari kertaa päivässä kerryttäisi positiivista fiilistä niin, että tunne voi säilyä läpi päivän ja auttaa molempia jaksamaan.

Teppo Särkämö haluaa edistää sitä, että musiikkia hyödynnettäisiin muistisairaiden potilaiden hoidossa enemmän. ”Jos vaikka muistisairaan ihmisen tytär on tulossa vierailulle, sitä ennen voitaisiin kuunnella musiikkia, joka palauttaa yhteisiä muistoja mieleen. Sen musiikki pystyy tekemään, se on osoitettu jo vahvasti.”
Vinkit pohjautuvat vuosina 2009‒2011 toteutettuun Muistaakseni laulan -hankkeeseen. Mukana oli 89 muistisairasta henkilöä omaisensa tai hoitajansa kanssa. Tutkijat keräsivät tietoa siitä, miten musiikin kuunteleminen ja tuottaminen ryhmissä edistävät muistisairaiden ihmisten toimintakykyä ja sitä kautta helpottavat arkea. Jos muistisairas ihminen laulaa yhdessä omaisensa tai hoitajansa kanssa, vaikutukset ovat kaikkein suurimpia.

– Laulamisella, verrattuna musiikin kuunteluun, oli positiivinen vaikutus kielellisen työmuistin toimintaan, Särkämö kertoo.

Laulamisen edistää työmuistiin toimintaa sairauden alkuvaiheessa. Muistisairaudet ovat eteneviä ja aivoja rappeuttavia sairauksia. Siksi musiikin vaikutukset eivät yleensäkään ole pitkäkestoisia. Toisaalta, musiikkia käsittelevät mekanismit säilyvät aivoissa kaikkein pisimpään. Sitä kautta musiikki tuo iloa läpi elämän: muistisairauden keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa musiikki vaikuttaa erityisesti mielialaan ja voi lievittää neuropsykiatrisia oireita, kuten ahdistusta.

Läheiset saivat voimaa lauluryhmästä

Omaiset olivat tärkeässä osassa Muistaakseni laulan -hankkeessa. He osallistuivat ryhmiin, joissa musiikkia joko kuunneltiin tai tuotettiin yhdessä muistisairaiden henkilöiden kanssa. Omaisten kohdalla musiikki ja varsinkin ryhmissä laulaminen helpottivat hoitotyön aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta.

Mielenkiintoista on, että omaisten kohdalla vaikutukset näkyivät pitkään.

– Tämä oli todella positiivinen uutinen, Teppo Särkämö sanoo.

Hän tietää, että omaishoitajat ovat kovilla muistisairaiden läheistensä kanssa. Lauluryhmässä tekeminen itsessään, laulaminen, oli osallistujille antoisaa. Toisaalta ryhmässä tapasi samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilta sai vertaistukea.

Särkämö haluaa muistuttaa, että osana musiikin maailmaan tehtävää tutkimusmatkaa, muistisairaan ihmisen omainen voisi ajatella itseään. Löytyisikö musiikista harrastus, josta pystyisi ammentamaan voimavaroja? Toisaalta, kun laittaa kotona soimaan myös itselle mieluisia kappaleita, mieliala useimmiten kohoaa.

– Moni tietää, että musiikki toimii. Mutta musiikki unohtuu arjen kiireiden keskellä helposti, kuten muutkin ylimääräisiksi koetut asiat. Juuri ne asiat saattavat kuitenkin olla yllättävän tärkeitä jaksamisen kannalta. Kannustan pitämään musiikin mielessä, muistamaan, että on hyvä käyttää sitä.

Teppo Särkämö

 

  • Neuropsykologian apulaisprofessori Helsingin yliopistossa
  • Tutkii musiikin vaikutuksia ihmiseen, erityisesti musiikin käyttöä neurologisessa kuntoutuksessa
  • Työskennellyt aiheen parissa koko tutkijanuransa ajan, vuodesta 2003 alkaen
  • Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi lasta ja koira
  • Harrastaa hevimusiikin kuuntelua
Hanna Hirvonen

Hanna Hirvonen

Hanna Hirvonen on vapaa toimittaja Tampereelta. Hän on erityisesti kiinnostunut ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksistä.

Katso myös nämä

Käsittelemme henkilökohtaisia tietojasi tietosuojakäytäntömme mukaisesti tilausjaksosi aikana.

Hyviäkin uutisia julkaisussa on. Muistisairaiden määrä suhteessa väestömäärään on reilun kymmenen vuoden aikana pienentynyt. Vuonna 2008 suomalaisista 1,94 % sairasti muistisairautta, kun taas vuonna 2019 % lukema oli laskenut 1,74 %:iin. Myös tässä suuntaus on sama kuin muualla Euroopassa.

Vertailtaessa koko Euroopan laajuisesti muistisairaiden henkilöiden määriä eri ikä- ja sukupuoliryhmissä, löydettiin vain kolme ryhmää, joissa sairastuneiden osuus koko väestöstä oli vuonna 2018 suurempi kuin vuonna 2008. Näitä olivat 65-69 vuotiaat naiset sekä 75-79 vuotiaat naiset ja miehet.

Sairastavuuden pienenemiseen uskotaan vaikuttaneen sekä perusterveydenhuollon parannukset että kansanterveydelliset kampanjat, joiden avulla muistisairauden riskitekijöitä on saatu vähennettyä. Panostuksia on tehty muun muassa sydän- ja verisuonitautien hoitoon ja ehkäisyyn, tupakoinnin vähenemiseen ja liikkumisen lisäämiseen. Tulokset näistä näkyvät muidenkin sairauksien vähenemisenä. Jotta kehityssuunta saadaan pysymään samana, toivotaan aiheesta lisää tutkimusta.

Share This