Kohtele muistisairasta kuin aikuista
Yksi muistisairaan keskeisimmistä toiveista on tulla kohdelluksi aikuisena, vakavasti otettavana ihmisenä. On tärkeää muistaa, että muiden ihmisten suhtautuminen vaikuttaa voimakkaasti minäkuvaan ja itsetuntoon.
Muistisairas saattaa hyötyä siitä, että keskustelukumppani puhuu selkeämmällä ja ymmärrettävämmällä tavalla. Omainen usein tuntee muistisairaan henkilökohtaisen tavan viestiä ja mukauttaa omaa puhetyyliään vastaamaan hänen tarpeitaan. Vaarana on kuitenkin siirtyä ylimukautetun puheen puolelle.
Ylimukautettu puhe tarkoittaa vastaanottajan tulkintakykyä aliarvioivaa puhetta. Se muistuttaa lapselle suunnattua puhetta ja siinä muistisairasta esimerkiksi kehutaan ja kannustetaan kuin lasta. Puhuja ei välttämättä itse huomaa puhuvansa alentavasti ja holhoavasti.
SELKEYTÄ KIELTÄ TARVITTAESSA, MUTTA PUHU KUIN AIKUISELLE
Joissain tilanteissa saatan puhua äidille vähän hitaammin, mutta pääosin haluan pitää suhtautumisen häneen samanlaisena kuin ennenkin. Yritän välttää sitä, että alkaisin puhumaan jotenkin sössöttäen tai niin kuin pienelle lapselle. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen.
~Alzheimerin tautia sairastavan naisen tytär
Muistisairauden edetessä läheinen siirtyy yhä enemmän huolehtijan ja hoivaajan rooliin, joka usein asettaa haasteita ihmissuhteen tasa-arvoisuudelle. Vuorovaikutustyylillä, joka tukee tasa-arvoisuuden säilymistä ja kunnioittaa sitä identiteettiä, joka muistisairaalla oli jo ennen sairastumistaan, on usein hyviä vaikutuksia.
Me ollaan molemmat aika tulisielusia. Minä vähän enemmän kuin Alzheimerin tautia sairastava mieheni. Me ollaan oltu yli 40 vuotta yhdessä ja meillä on aina puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon. Edelleen olen kyllä aika suorasukainen. Ajattelen, että mieheni ei kuitenkaan ole tyhmä. Kyllä hänelle voi asioista puhua, sanoa vastaan ja antaa palautetta samalla tavalla kuin olemme toisillemme aina ennenkin antaneet. Hänellä on kuitenkin vielä empatiakykyäkin tallella ja jos hän on mennyt mahdottomuuksiin, osaa hän tarvittaessa pyytää anteeksi.
Mä pyrin kohtelemaan häntä aikuisena ja säilyttämään tasa-arvoisen suhtautumisen. Tietysti joku raja täytyy olla, mutta jos ajattelisin, että en voi mistään mitään sanoa ja pitäisin kaiken sisälläni, niin se menisi siihen, että yrittäisin sitten purkaa niitä ties missä. Tai en purkaisi missään ja uupuisin sen takia. Kun muistihoitaja kävi silloin sairauden alkuvaiheessa meillä, hän sanoi, että senkun itkette ja nauratte ja riitelette niin kuin ennenkin. Sen mä olen pitänyt mielessä.
~Alzheimerin tautia sairastavan miehen omaishoitajavaimo
0 kommenttia