Pirkko asui yhdessä miehensä kanssa. Hänelle tuli avaruudellisen hahmottamisen vaikeuksia, joiden vuoksi isoissa tiloissa liikkuminen vaikeutui. Pirkko harrasti miehensä kanssa tanssimista ja hän alkoi kokea toisten lähellä tanssivien parien liikkeet pelottavina ja lamaannuttavina.
Myös ulkona käveleminen vaikeutui. Pirkko tarvitsi mukaansa saattajan, joka käveli aivan vieressä ja ohjasi häntä oikeaan suuntaan. Pikkuhiljaa sekä Pirkon että hänen miehensä harrastukset jäivät ja heidän elämänpiirinsä kapeni. Kotona Pirkko lähinnä istuskeli, mietti ja muisteli vanhoja asioita.
Pirkko alkoi nähdä pientä punaiseen mekkoon pukeutunutta tyttöä, joka soitti pianoa heidän olohuoneessaan. Tytön soittama piano oli samanlainen kuin se, joka oli ollut Pirkon lapsuudenkodissa. Pirkon ja hänen miehensä nykyisessä kodissa ei minkäänlaista pianoa ollut. Pirkko myös tiesi, että hänen miehensä ei tyttöä näe. Pirkko ei kuitenkaan pelännyt näkyä, vaan nautti siitä. Tyttö soitti pianoa lähes joka ilta ja joskus soittaja oli myös joku muu.
~Pirkko, 75 vuotta