Kyllä ihan sekin on auttanut, että aikaa on kulunut ja sen diagnoosin saamisen jälkeen isä on saanut työstää asioita. Silloin sairastumisen alkuvaiheessa isä oli takakireä ihan kaikesta. Hän oli kiukkuinen ja koki, että häntä vaan kiusataan ja me kuvitellaan kaikkea. Vähän korostaen voi sanoa, että me oltiin hänen silmissään pahoja hahmoja. Nyt hän on muuttunut sellaiseksi, että saa jo vähän auttaakin siinä vuorovaikutuksessa. Hän saattaa sanoa vaikka, että “Kiitos kun autatte” tai “Sää sen sanoitkin”.
~Alzheimerin tautia sairastavan työikäisen miehen tytär