Me ollaan molemmat aika tulisielusia. Minä vähän enemmän kuin Alzheimerin tautia sairastava mieheni. Me ollaan oltu yli 40 vuotta yhdessä ja meillä on aina puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon. Edelleen olen kyllä aika suorasukainen. Ajattelen, että mieheni ei kuitenkaan ole tyhmä. Kyllä hänelle voi asioista puhua, sanoa vastaan ja antaa palautetta samalla tavalla kuin olemme toisillemme aina ennenkin antaneet. Hänellä on kuitenkin vielä empatiakykyäkin tallella ja jos hän on mennyt mahdottomuuksiin, osaa hän tarvittaessa pyytää anteeksi.
Mä pyrin kohtelemaan häntä aikuisena ja säilyttämään tasa-arvoisen suhtautumisen. Tietysti joku raja täytyy olla, mutta jos ajattelisin, että en voi mistään mitään sanoa ja pitäisin kaiken sisälläni, niin se menisi siihen, että yrittäisin sitten purkaa niitä ties missä. Tai en purkaisi missään ja uupuisin sen takia. Kun muistihoitaja kävi silloin sairauden alkuvaiheessa meillä, hän sanoi, että senkun itkette ja nauratte ja riitelette niin kuin ennenkin. Sen mä olen pitänyt mielessä.
~Alzheimerin tautia sairastavan miehen omaishoitajavaimo