Asiantuntijahaastattelut | Suositellut

Tutkimus kuuluu käyttöön

Kun tehtävä oli esittää oma liikeidea minuutissa yleisön edessä, kielitieteilijä Camilla Lindholm oli selvästi epämukavuusalueellaan. Idea oli vielä raakile – ja koko pitchaaminen uutta. Tutkija kuitenkin asettui jonoon ja vuoronsa tullessa alkoi puhua. Avainsanoja olivat kommunikointi, koulutus ja muistisairaudet. Yleisössä oli ihmisiä, joilla ei ehkä ollut omaa liikeideaa, mutta jotka olivat innostuneita yrittäjyydestä.

– Yhtäkkiä näin, että joku tulee kohti, joku on kiinnostunut, Camilla Lindholm muistaa.

Häntä lähestyi Heikki Viitanen, joka oli hallintotieteiden opiskelija Tampereen yliopistosta. Oli kesä 2016, Demola-verkoston ja Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämä startup-leiri. Leirin tavoite oli, että yritysideoille löytyisi toteuttajia. Lindholm oli tullut Helsingin yliopiston Helsinki Innovation Services:in ja Viitanen Tampereen Demolan kautta.

Yhteinen inspiraatio tuntui löytyvän heti. Kolmipäiväisen tapaamisen aikana Lindholm ja Viitanen kehittivät ideaa eteenpäin yhdessä ja leirin jälkeen kaksikko piti palavereja parin viikon välein. Suunnitella piti muun muassa mahdollisia yhteistyökumppaneita ja rahoitusta yrityksen alkuaikoja varten. Memocate perustettiin vajaan vuoden päästä leiristä. Päätyönään yritys järjestää koulutuksia muistisairaiden hoitajille.

Vanhainkodista löytyy aiheita

Vanhainkoti merkitsi silti paljon enemmän kuin rahaa ja ensimmäistä kosketusta työelämään. Lindholmin kohtaamat vanhukset ja hoitajat inspiroivat häntä seuraamaan keskinäistä vuorovaikutustaan.

Osalla vanhainkodin asukkaista oli muistisairauksia.

– Silloin oivalsin, mihin kaikkeen muistisairaudet vaikuttavat. Muistisairaan voi olla vaikeaa löytää sanoja tai ymmärtää, mitä toinen hänelle sanoo. Oivalsin, miten haastavaa muistisairaan kanssa kommunikointi on.

Syttyi halu tutkia muistisairauksia kielen näkökulmasta. Syttyi myös haave löytää tutkimuksen kautta välineitä siihen, miten vuorovaikutusta hoitajien ja muistisairaiden välillä voisi helpottaa.

Keskusteluanalyysi on metodi, jossa ihmisten välistä vuorovaikutusta tarkastellaan äärimmäisen läheltä.

Väitöskirjatyössään Camilla Lindholm tutki lääkärin ja potilaan vuorovaikutusta metodia hyödyntäen. Tutkimusaihe löytyi tutusta vanhainkodista. Lindholm osui paikalle, kun yksi hoitajista puhui toiselle lääkärikäynnistään. Hoitaja koki, ettei lääkäri ollut kuunnellut, eikä ottanut hänen tarpeitaan huomioon.

Lindholmin mielestä tutkimuksen ei pidä jäädä alan tutkijoiden keskuuteen, vaan tutkimus on tarkoitettu ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen. Lisensiaatintöineen Lindholmin matka tohtoriksi kesti seitsemän vuotta. Sinä aikana mielessä kasvoi halu viedä tutkimusta käyttöön.

– Siinä vaiheessa, kun olin vasta tekemässä isompaa opinnäytetyötä, en osannut. Se oli ajatuksena mukana ja olisin halunnut, muttei vielä toteutunut.

Aihe liittyi hoitoalaan, mikä oli alkanut kiinnostaa varhaisessa vaiheessa.

– Mutta minulla oli koko ajan ajatus palata vanhainkotiin väitöskirjan valmistuttua. Tiesin, että haluan tutkia vanhuksia, kieltä ja muistisairauksia.

Viestin läpimenoa voi auttaa

Isoäiti oli Camillalle kuin kolmas vanhempi.

– Hän asui samassa talossa kuin minä, veli ja vanhempani. Olin pienestä pitäen paljon vanhemman ihmisen seurassa, mikä on ollut merkityksellistä elämässäni.

Camilla oppi lukemaan, kun oli täyttämässä viisi. Kiinnostus kirjoihin tarttui isoäidiltä.

– Sekin oli ratkaisevaa – varsinkin, kun en ole akateemisesta suvusta.

Siitä asti lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet hänelle rakkaita. Koulussa parasta oli äidinkieli, lapsuuden haave oli ryhtyä kirjailijaksi. Teini-iässä houkutti työ sanomalehdessä.

– Minua on aina kiinnostanut paitsi lukeminen ja kirjoittaminen myös vuorovaikutustilanteet – etenkin haastavat tilanteet. Sellaiset, joissa ihminen kokee, että toinen ei ymmärrä. Tai tilanteet, joissa ihmiset eivät tiedä, miten kommunikoisivat saavuttaakseen yhteisymmärryksen, Lindholm luonnehtii.

Vuonna 2003 väitöskirja oli kansissa. Lindholm palasi ikäihmisten pariin. Postdoc-tutkijana hän seurasi päivätoimintaa, keskittyi muistisairaiden ja hoitajien väliseen vuorovaikutukseen. Mieleen jäi eräs mies, joka siteerasi usein Vänrikki Stoolin tarinoita; mies kuului sukupolveen, joka oli opetellut tekstejä ulkoa koulussa.

– Hoitajat kommentoivat vanhuksen sanontoja ja viittasivat hänen käyttämiinsä ilmauksiin. Siten he tukivat miehen identiteettiä ja vahvistivat hänen olemistaan vuorovaikutuksessa.

Tutkimus osoitti, että vuorovaikutustilanne voi mennä pieleen pienestäkin asiasta johtuen. Ja toisaalta taas, hoitaja voi kannatella tilannetta. Se, miten tärkeä keskustelukumppanin rooli on siinä, että muistisairas saa sanomansa läpi, oli tärkeä tutkimustulos.

Tutkija julkaisee oppikirjan

Lindholm aloitti tutkimuksen viennin käytäntöön hoitoalan ihmisille luennoimalla. Vuonna 2010 hän julkaisi hoitajille ja hoitoalan opiskelijoille suunnatun oppikirjan När orden fattas oss (Liber, 2010). Kirja sisältää Lindholmin muistisairaiden parissa tekemän hankkeen tuloksia – ja oli merkittävä askel.

– Kirja oli pyrkimykseni tehdä tutkimustuloksista ymmärrettäviä niille, jotka eivät ole tieteessä sisällä.

Osaltaan kirja kuljetti kohti yrityksen perustamista. Kirjan tähden Lindholm pyydettiin puhumaan tutkimuksen vaikuttavuudesta yliopiston henkilökunnan tilaisuuteen. Kuulemassa oli muutama kaupallistamisen asiantuntija. He olivat sitä mieltä, että Lindholmin työssä on potentiaalia.

Sarjakuvissa tilanteita arjesta

Yksi tärkeä hetki yrityksen matkalla on tietenkin ollut se, kun Memocate sai ensimmäisen asiakkaansa. Kyseessä oli pieni koulutus Sipoon kunnalle.

– Palasin juurilleni, sinne, mistä kaikki alkoi, Lindholm sanoo.

Tilaus kertoi uusille yrittäjille, että työlle tulisi olemaan kysyntää. Memocaten koulutukset vetää Hanne Mansala, jolla on pitkä kokemus muistisairaiden parissa työskentelystä. Koulutukset ovat työpajoja, joissa hyödynnetään runsaasti verkkomateriaalia. Harjoituksissa osallistujat ottavat rooleja, eläytyvät vaikkapa muistisairaan tai hoitajan asemaan. Keskusteluihin nostetaan tilanteita työpaikoilta, haasteellisiin hetkiin pyritään löytämään ratkaisuja ryhmässä. Lindholm osallistuu etänä.

– Alussa kävin luennoimassa, mutta nykyisin osuuteni ovat videoina. Osallistujat katsovat videopätkiä ja tekevät niiden välillä toiminnallisia harjoituksia.

Koulutusmateriaaleina käytetään videoiden lisäksi tekstejä, kuten tiivistelmiä kirjallisuudesta, animaatioita, sarjakuvia sekä monivalinta- ja muita tehtäviä. Ne ihmiset, joita Lindholm on aiemmin tutkinut, ovat mukana materiaaleissa. Sarjakuvat esimerkiksi perustuvat tutkijan taltioimiin keskusteluihin.

– Tilanteisiin, jotka olen aikoinaan videoinut, litteroinut ja ehkä analysoinutkin artikkelissa.

Kaksi roolia – molemmat intohimolla

Miten yksi ihminen ehtii olla sekä professori että yrittäjä?

– Teen töitä enemmän kuin viisi päivää viikossa, Lindholm hymähtää.

Sitten hän lisää, että hänen tehtävänsä yrityksessä on ideoida, neuvoa ja ohjata. Tiimissä on muita, jotka esimerkiksi kirjoittavat ja kuvittavat koulutusmateriaalit. Ideoita syntyy helposti sinänsä, että kaikki, mitä Lindholm tällä hetkellä tutkimuksen parissa tekee, tuntuu liittyvän Memocaten asiaan.

– En tietenkään voi tutkia suoraan yritykselle. Kaikki, mitä teen julkisella rahalla, täytyy myös julkaista. Ja julkaistuna tutkimus on kaikkien käytössä.

Kaiken työn takana on Lindholmin mukaan intohimo – intohimo lukemiseen, kirjoittamiseen, tutkimukseen ja ihmisten olojen parantamiseen.

Kaupallistamisesta on hiljalleen tullut luonteva väylä tutkimuksen vaikutusten lisäämiseksi. Epämukavuusalueella on joutunut olemaan useammin kuin kerran, mutta hyvien ideoiden tähden vaikeitakin asioita on kannattanut opetella.

– Lopulta pitchaaminenkin on vain sitä, että oppii viestimään asiastaan.

Katso myös nämä