Asiantuntijahaastattelut

Muisti vaatii huolenpitoa

Aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta sanoo, että ensin kuvaillussa tilanteessa keho ja mieli ovat valmiiksi aktiivisia.

– Kun kysymys tulee, nimi on itsestäänselvä. Mutta jos elämä on istumista ja sitten tulee muistin testaaja kysymään nimeä, elimistö on vastahankainen. Siinä tuntuu, ettei muista mitään, ja on vaikea vastatakaan.

Jo seisoma-asento on eduksi niin asioiden mieleen painamisessa kuin muistamisessa. Seisoessa aivot ovat vireämmässä tilassa kuin istuessa.

Huotilaisen isoäiti sairasti Alzheimerin tautia. Hän ei tiennyt, mikä viikonpäivä milloinkin oli, mutta nautti keittiötöistä ja kutoi mielellään sukkia. Nämä askareet olivat palkitsevia, koska isoäiti käytti muistista sitä osaa, joka toimi.

– Muisti tekee ihmisen onnelliseksi, siksi ihmiseksi, joka hän on.

Siksi muistista kannattaa pitää huolta elämän eri vaiheissa. Muistiin painuvat parhaiten asiat, joiden kanssa ihminen on paljon tekemisissä. Muistia voi aktivoida tekemisen kautta ja taitomuisti on pitkäkestoista.

Jos leipominen ja muut keittiötyöt ovat olleet kotoisaa tekemistä elämän varrella, ne ovat erinomaista puuhaa vanhuuden päivillä ja myös muistisairaalle henkilölle. Toisille omin juttu on keskusteleminen.

– Jos muistipotilas on korkeasti koulutettu, hän voi keskustella syvällisestä aiheesta pitkäänkin. Silti hän ei ehkä tiedä, kenen kanssa puhuu tai mikä päivä on.

Tämä johtuu siitä, että työmuisti ei muistisairailla useinkaan pelaa.

– Hetkessä lankojen käsissä pitäminen on heikoin muistin laji. Se on vaikeaa meille kaikille. Muistipotilaille se on erityisen vaikeaa.

Kiire aiheuttaa muistioireita

– Ne voivat olla pelästyttäviä kokemuksia. Siinä rupeaa miettimään, onko kyseessä alkava muistisairaus vai miksi unohtele asioita.

Minna Huotilainen tutkii Helsingin yliopistolla parasta aikaa sitä, mikä edistäisi keskittymistä, oppimista ja muistamista ja mikä puolestaan uhkaa niitä. Koehenkilö lukee tekstiä tai tekee jotain muuta rauhaa vaativaa. Kohta tutkija mainitsee tämän nimen, pudottaa kahvikupin tai häiritsee jollain muulla tavalla.

Samaa tapahtuu työpaikoilla. Keskeytykset ovat yleisiä. Kollegoja käy ovella kysymyksineen ja sähköpostiin ilmestyy erilaisia vaatimuksia. Välillä olisi periaatteessa mahdollisuus keskittyä, vaikka uuden oppimiseen. Helppoa se ei silti ole.

– Jos menen kurssille, jossa opetetaan uuden ohjelman käyttöä, todennäköisesti lähden sinne kiireessä koneen äärestä. Usein joku tehtävä jää kesken ja ajattelen, että se pitää hoitaa, kun palaan.

Jos elää keskeytysten keskellä, verrattain rauhallisessa oppimistilanteessa keskeytyksiä alkaa tulla sisältä päin. Ainiin! Täytyy muistaa laittaa tämä ja tämä juttu ylös! Kiire, tekemättömät asiat ja keskeytykset kuormittavat muistia, aiheuttavat muistin oireilua ja vaikeuttavat tai estävät oppimista. Samalla asioiden mieleen painaminen vaarantuu.

– Työmuisti on portti pitkäkestoiseen muistiin. Meidän pitäisi suojella sitä.

Vapaus on tärkeää aivoille

Mikäli käy arjessaan töissä ja sen lisäksi hoitaa muistisairasta vanhempaansa, mielelle vapaat hetket voivat olla vähissä. Niitä kannattaisi kuitenkin aivoterveyden näkökulmasta vaalia. Minna Huotilainen sanoo, että on tärkeää huolehtia siitä, että itse jaksaa.

– Kun ensin on syönyt terveellisesti, harrastanut ja nukkunut riittävästi, voi auttaa näissä toista.

Tutkija korostaa, ettei omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ole itsekästä. Se on tärkeää myös muistisairaalle ihmiselle, joka tarvitsee läheistään vielä lukuisia kertoja.

Esimerkiksi työpaikkojen vapaajärjestelyihin liittyviä kysymyksiä tulisi Huotilaisen mielestä käsitellä myös yhteiskunnallisella tasolla.

– Paljon puhutaan siitä, että pienten lasten vanhemmilla on raskasta työelämässä. Mutta vähemmän siitä, että raskasta on myös silloin, kun oma vanhempi sairastaa ja tarvitsee apua.

Tanssi on aivoille ihanteellinen laji

Myös oppiminen rakentaa aivoja. Siksi iäkkäänäkin kannattaa harjoitella uusia asioita. Vaikka testailla uusia reseptejä ruoanlaitossa tai opetella internetin käyttöä kiinnostavien aiheiden parissa.

– Tanssi on harrastus, jota suosittelen aivotutkimuksen näkökulmasta. Tanssissa on liikuntaa, askelkuvioiden oppimista ja sosiaalista toimintaa.

Liikkumiseen voi tulla esteitä. Siitä huolimatta myös iäkkään ihmisen pitäisi harrastaa säännöllisesti sellaista liikuntaa, jossa hengästyy. Esimerkiksi kuntosalit ovat paikkoja, joissa voi liikkua monipuolisesti. Huotilainen vinkkaa, että fysioterapeuteilta saa ohjeita saliharrastukseen, vaikka kärsisi joistain vaivoista tai vammoista.

Tärkeää on myös uni. Huotilainen näkee, että jopa puolet oppimisesta tapahtuu hyvin nukuttujen öiden ansiosta.

– Kun on nukkunut edellisenä yönä hyvin, on kapasiteettia keskittyä ja oppia. Ja kun nukkuu seuraavana yönä, tieto tallentuu pitkäkestoisen muistin järjestelmiin. Vasta sitten se on loppuelämän käytettävissä.

Tärkeintä on muistaa, kuka on

– Silloin painottaisin omaelämänkerrallista muistia.

Hänen mielestään on hyvä pitää kiinni itselle merkityksellisisistä asioista mahdollisimman pitkään. Tietää, kuka on, mitä haluaa, mitä pelkää ja mitä toivoo. Tietää, mitkä ovat ne omat jutut. Olivatpa ne leipomista, keskusteluja, käsitöitä tai kävelylenkkejä.

Miellyttävää tekemistä on esimerkiksi omien valokuvakansioiden katselu ja oman elämän merkittävien käänteiden muistelu kuvien avulla. Muistoja saa viriteltyä myös kuuntelemalla itselle tuttua ja mieluista musiikkia.

– Ja jos päästään laulamaan, niin silloin ollaan jo pitkällä, Huotilainen vinkkaa muistisairaiden henkilöiden läheisille.

Kaikki rutiinit ja tutut asiat ovat muistisairaan ihmisen aivoille eduksi. Vanhainkotiin kannattaa ottaa oma kahvikuppi, hiustenpesuaine ja huonekaluja. Ennallaan olevat asiat tukevat muistia.

Aivoille suotuisa kuormitus muuttuu näin muistisairauden takia, mutta muut terveyden kannalta tärkeät asiat pysyvät entisellään. Nukkuminen vaikuttaa mielialaan ja siihen, miten ylipäänsä suhtautuu alkavaan päivään. Nukkumiseen vaikuttaa aina edeltävä päivä. Jos se on aktiivinen, on odotettavissa hyvät yöunet. Tärkeää olisi viettää aikaa ulkona. Huotilainen kertoo, että aivoissa on monta ”kelloa”. Ne arvioivat, mikä vireystila on kulloinkin paras.

Vahvin on valokello. Tiedämme, että päivällä on kirkasta ja illalla hämärtyy. Ulkona ollessa valokello saa tietoa vuorokaudenajasta. Illan tullessa se viestittää, että on aika mennä nukkumaan.

Katso myös nämä