DEL 4 / 7

Parkinsons sjukdom och därtill relaterad minnessjukdom

Parkinsons sjukdom börjar med rörelsestörningar, såsom långsamhet, stelhet och vilotremor

Cirka 30 % av personer med Parkinsons sjukdom drabbas av minnessjukdom

Tiedonkäsittelyoireet ovat samantyyppisiä kuin Lewyn kappale taudissa

Fortsätt läsa nedan

Muistisairaus osana Parkinsonin tautia

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jota Suomessa sairastaa noin 10 000 henkilöä. Heistä noin 30 % kärsii muistioireista eli heillä on Parkinsonin taudin muistisairaus. Taudin pitkä kesto ja sairastuneen ikääntyminen lisäävät muistisairauden riskiä. Yli 15 vuotta Parkinsonin tautia sairastaneista jopa 80 % on arvioitu kärsivän muistisairaudesta.

Parkinsonin taudin eteneminen on yksilöllistä

Parkinsonin tauti todetaan tyypillisimmin 50-80 vuoden iässä. On kuitenkin mahdollista, joskin harvinaista, sairastua myös alle 30-vuotiaana. Taudin kulku on hyvin yksilöllistä. Joidenkin toimintakyky voi muutamassa vuodessa heikentyä olennaisesti ja jotkut säilyvät vähäoireisina useita vuosikymmeniä.

Parkinsonin tauti alkaa liikehäiriöillä

Parkinsonin taudin alkuvaiheelle on tyypillistä levossa ilmenevä vapina, lihasjäykkyys, kokonaisvaltainen hidastuminen sekä liikkeiden laajuuden pieneneminen, joka ilmenee esimerkiksi askelpituuden lyhenemisenä. Myöhemmin voi tulla myös tasapainovaikeuksia.

Liikkumiseen ja kehonhallintaan liittyvät oireet tulevat ensin, koska Lewyn kappaleiden kertyminen alkaa keskiaivoissa sijaitsevasta mustatumakkeesta. Mustatumakkeen hermosolut viestivät ihmisen liikkeitä sääteleville tyvitumakkeille ja mustatumakkeen hermosolujen tuhoutuessä viestintäprosessi häiriintyy.

Mustatumakkeen toimintoihin kuuluu myös dopamiinin erittäminen, joka vähenee sairauden edetessä. Dopamiinivajeella on laajat vaikutukset liikkumiseen, tunne-elämään ja tiedonkäsittelemiseen. Parkinsonin tautiin käytettävän lääkehoidon keskeinen tarkoitus onkin korvata aivojen dopamiinivaje.

Liikeoireet alkavat usein hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Varsinkin alussa ne ovat usein toispuoleisia. Tyypillisimmin ne alkavat kädestä tai jalasta ja etenevät pikkuhiljaa toiseen saman puolen raajaan ja siitä toisen puolen raajoihin.

Kasvojen lihasten hitaus saa sairastuneen usein näyttämään ilmeettömältä ja silmien räpyttelyn harveneminen katseen näyttämään tuijottavalta. Kielen ja nielun lihasten hidastuminen ja kankeus saavat puheen muuttumaan epäselvemmäksi ja monotonisemmaksi. Sormien muuttuminen kömpelömmiksi vaikeuttaa esimerkiksi kirjoittamista ja paidan napittamista. On tavallista, että sairastuneen käsiala pieneneee.

Parkinsonin tautiin voi liittyä myös autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston häiriöitä, kuten ihon rasvoittumista, hikoilun lisääntymistä, äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta ja virtsaamisvaikeuksia. Tavallisia oireita ovat myös kivut, unihäiriöt ja hajuaistin heikkeneminen.

Mielialan laskua

Varsinkin Parkinsonin taudin alkuvaiheessa monet kärsivät masennuksesta. Apatiaa eli tunteiden latistumista, välinpitämättömyyttä ja aloitekyvyn puutetta voi esiintyä myös ilman masennusta. Osa kärsii vaikeasta ahdistuneisuudesta. Sairastuneella voi olla myös tunneherkkyyttä, kuten itkuisuutta. Tavallista on myös voimakas väsymys. Mielialaan liittyvät oireet saattavat aluksi peittää alleen tiedonkäsittelyssä ilmenevät ongelmat ja alkavan muistisairauden.

Minnessjukdom vid Parkinsons sjukdom

Tiedonkäsittelyssä ilmenevät oireet ovat samansuuntaisia kuin Lewyn kappale -taudissa. Tarkkaavuuden heikentymisen vuoksi sairastuneen voi olla vaikea keskittyä tekemisiinsä. Toiminnanohjauksen vaikeuksien vuoksi päivittäistenkin toimien, kuten ruoanlaiton, aloittaminen voi olla vaikeaa. Tiedonkäsittelyn joustavuuden heikentymisen vuoksi muutosten tekeminen jo aloitettuun toimintaan muodostuu ylivoimaiseksi. Avaruudellisen hahmottamisen vaikeudet voivat johtaa eksymisherkkyyteen. Myös ongelmien ratkaiseminen voi käydä vaikeaksi.

Liikkeiden hidastumisen lisäksi myös ajatustoiminnot usein hidastuvat ja sairastunut voi kokea, että hänen ajatuksena jähmettyvät samalla tavoin kuin keho. Työmuistin kapasiteetti voi heikentyä siten, että sairastuneen on vaikea pitää mielessään useita asioita samanaikaisesti. Tapahtumamuisti säilyy kuitenkin paremmin kuin Alzheimerin taudissa.

Sairauden edetessä saattaa tulla sekavuustiloja sekä näköharhoja, jotka usein liittyvät konkreettisiin asioihin, kuten ihmisiin ja eläimiin. Sairastunut usein tiedostaa ne harhoiksi.

Monella Parkinsonin tautia sairastavalla henkilöllä esiintyy myös impulssikontrollin heikentymistä, joka voi aiheuttaa pelihimoa, hyperseksuaalisuutta, pakonomaista ostelua ja ahmimishäiriöitä. Tähän voi liittyä myös puuhastelua, joka tarkoittaa tuntikausia kestävää näennäisen tarkoituksenmukaista toimintaa, kuten astioiden lajittelua, jolla ei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Nämä liittyvät usein Parkinsonin tautiin käytettävien lääkkeiden, dopamiiniagonistien ja levodopan, käyttöön, mutta niitä voi olla ilman lääkitystäkin.

Aktuell forskning och utveckling av läkemedelsbehandlingar

Inom forskningen om Parkinsons sjukdom har man under de senaste åren särskilt undersökt sambandet mellan tarmen och hjärnan. Forskningsevidensen tyder på att onormal ansamling av alfa-synukleinprotein kan börja i tarmen och sprida sig till hjärnan via vagusnerven. Denna så kallade tarm-hjärn-axel öppnar nya perspektiv på sjukdomens uppkomstmekanismer och möjliga tidiga biomarkörer.

Inom läkemedelsbehandlingen har GLP-1-receptoragonister väckt intresse. En fas 2-klinisk prövning av lixisenatid visade blygsamma men uppmuntrande resultat i att bromsa progressionen av motoriska symtom. I en större fas 3-prövning visade exenatid dock ingen nytta, så dessa läkemedels roll vid Parkinsons sjukdom är fortfarande oklar och kräver ytterligare forskning.

Skillnader mellan Lewykroppssjukdom och Parkinsons sjukdom

Lewykroppssjukdom

Parkinsons sjukdom

Lewykropparnas ansamling koncentreras till hjärnbarken

Lewykropparnas ansamling börjar i substantia nigra som finns i mitthjärnan och senare ansamlas de också i hjärnbarken.

Rörelsestörningen är ofta dubbelsidig

Rörelsestörningen är ofta till en början ensidig

I det tidiga skedet dominerar symtom relaterade till informationsbearbetning

Sjukdomen börjar med symtom relaterade till rörelse och kroppskontroll

Fruns syster märkte förändringen

Allt började på en kryssning dit jag åkte med min fru för fem år sedan. Vi tillbringade en av våra närståendes födelsedag där, så det var också andra släktingar på plats. Min frus syster hade inte sett mig på en längre tid och var borta från bilden, och hon frågade min fru: "Vad är det med Pauli, han har förändrats så mycket?". Hon hade märkt att till exempel min hållning hade förändrats och att kommunikationen hade blivit svårare.

Frågan kom som en överraskning för både mig och min fru, eftersom ingen av oss hade märkt något avvikande. Min frus syster arbetar inom hälso- och sjukvården, och hon misstänkte att det kunde vara begynnande Parkinsons sjukdom. Därefter började vi förstås observera mitt mående, och vi bestämde oss för att boka tid först hos allmänläkaren och sedan hos neurologen. Saken var klar. Efter undersökningarna konstaterade neurologen att det här nog ser ut som begynnande Parkinsons sjukdom. Jag var då 75 år.

Jag har gått ner sju kilo under det senaste året. Min muskelkondition har försvagats, trots att jag varje vecka deltar i både gympass och vattengymnastik. Det känns som om man vore för stor, med lös hud. Jag kan inte förhindra viktminskningen, trots att aptiten är god och min fru lagar mångsidig och hälsosam mat.

Alla fysiska symtom började på vänster sida, men har sakta spridit sig till båda sidorna. Numera har jag också smärta i stödapparaten och handens grepp har försvagats. Det senaste nya var en tendens att falla. Om jag går för hastigt trasslar fötterna in sig i varandra och jag faller framstupa till marken. När jag började inse att det finns problem med balanshanteringen, lärde jag mig att röra mig lugnare och antalet fall minskade också.

Tre år efter att jag hade fått diagnosen Parkinsons sjukdom konstaterades också minnessjukdom relaterad till Parkinsons sjukdom. Det har börjat komma minnesglapp, och kommunikationen har blivit klumpigare. Mitt i en mening kan man glömma vad man skulle säga. Om min fru ber mig göra en hushållssyssla, brukar den ofta bli halvfärdig eller helt glömd. Min fru är ibland utmattad eftersom så mycket ansvar faller på henne.

Gamla saker kommer bättre i minnet än nutida. Jag har alltid läst mycket historiska romaner, och det kan jag fortfarande göra. Det är egentligen ganska märkligt att tankarna under läsning fortfarande löper ganska logiskt och jag kan följa bokens handling.

Jag har knappt haft tremor, trots att det är ett ganska vanligt symtom vid Parkinsons sjukdom. När jag berättar för bekanta att jag har Parkinsons sjukdom, konstaterar många: "Jaha, Parkinson. Man märker inget på dig, dina händer darrar ju inte till exempel." Det känns också som att många betraktar Parkinson som en lätt olägenhet, vilket det absolut inte är. När jag berättar att det inte finns någon möjlighet till tillfrisknande och att läkemedelsbehandlingen främst handlar om symtomkontroll, svarar många: "Jaha. Det visste jag inte."

~Pauli, 79 år