Muistisairas saattaa puhua asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Kyse ei yleensä ole valehtelemisesta eikä muistisairauden kanssa elävä ihminen tee sitä tarkoituksella. Vaikka asiat eivät vastaisi kuuntelijan näkemystä todellisuudesta, ovat ne muistisairautta sairastavalle henkilölle itselleen usein totta. Yleensä ne ovat kytköksissä menneisyyteen tai muistisairautta sairastavalle henkilölle mieluisiin asioihin.

Osa muistisairautta sairastavan henkilön kertomista epätosista asioista saattaa olla hyvinkin arkipäiväisiä ja uskottavia. Jos muistisairautta sairastava henkilö sanoo syöneensä aamiaiseksi puuroa, ei omainen yleensä epäile asiaa ellei hän itse ole nähnyt muistisairautta sairastavan henkilön syövän vaikkapa leipää.

Osa asioista taas on sellaisia, joiden sisällöstä käy heti ilmi, että ne eivät voi pitää paikkaansa. Tällainen voi olla tilanne, jossa muistisairauden kanssa elävä henkilö istuu omassa olohuoneessaan ja sanoo odottavansa Moskovan junaa.

Muistisairautta sairastavan henkilön kertomusta ei yleensä kannata tyrmätä vaikka se ei vastaisikaan kuulijan näkemystä todellisuudesta. Hyödyllisempää on olla empaattisen utelias ja kannustaa muistisairauden kanssa elävää ihmistä jakamaan tunteitaan ja kokemuksiaan. Keskusteluyhteyden ylläpitäminen on arvokasta silloinkin kun sisältö on horjuvaa.

Muistisairautta sairastavan henkilön kertomuksen mukaileminen voi kuitenkin aiheuttaa omaiselle moraalista ristiriitaa. Osa kokee kyseenalaisena sen, jos pyrkiessään kunnioittavaan kohtaamiseen joutuu vahvistamaan asiasisältöjä, joiden takana ei voi seistä. Jatkuvaa asiasisältöjen korjaamista ei kuitenkaan suositella sen aiheuttaman torjutuksi tulemisen kokemuksen vuoksi. Yksi toimintavaihtoehto onkin ihan vain kuunteleminen ja kiinnostuksen osoittaminen vaikkapa nyökkäämällä.