Helvin ystävistä suurin osa oli jo kuollut ja hän eli arkeaan yksin. Sukulaiset asuivat toisella puolella Suomea. Puhelinkontaktissa he olivat säännöllisesti, mutta tapasivat vain harvoin. Helvi oli asunut vuosikymmeniä samassa kerrostalossa ja oli pinnallisesti tutustunut muutamaan naapuriin. Helvillä ei ollut perussairauksia, joten hänellä ei ollut säännöllisiä kontakteja terveydenhuoltoon.
Helvin muistisairaus pääsi etenemään ilman, että kukaan huomasi. Puhuessaan sukulaistensa kanssa puhelimessa Helvi halusi antaa itsestään pärjäävän vaikutelman. Hän kertoi, että paikkakunnalla paistaa aurinko ja kaikki on hyvin. Lähikaupasta hän haki maitoa ja päivittäiset ruokatarvikkeet sekä tervehti naapureita heidät nähdessään.
Vähitellen Helvin päivät alkoivat yhä enemmän muistuttaa toisiaan. Helvi menetti ajantajunsa ja vetäytyi omiin oloihinsa. Hän ei itse huomannut pikkuhiljaa tapahtuvaa muutosta. Kesällä sukulaiset ajoivat Helviä tapaamaan ja säikähtivät näkemäänsä.
Helvi oli laihtunut. Hänen kotinsa oli sekava ja sotkuinen. Jääkaappi oli täynnä eri ikäisiä maitoja ja homeisia ruokia. Keittiön pöydällä oli pino postia, jota Helvi ei ollut edes avannut. Asumiseen liittyvät kulut Helvillä oli suoraveloituksessa, mutta muut laskut olivat maksamatta usealta kuukaudelta. Kirjekuorista löytyi muistutuksia ja perintätoimiston yhteydenottoja. Helvi oli laskupinosta lähinnä ihmeissään.
Sukulaiset päättivät viipyä Helvin luona muutaman päivän ja varasivat hänelle ajan lääkäriin. Tutkimuksissa Helvillä todettiin keskivaikea Alzheimerin tauti. Helville haettiin edunvalvojaa auttamaan raha-asioiden hoitamisessa. Kotihoidon työntekijät aloittivat säännölliset käynnit Helvin luona ja hän alkoi taas ruokailemaan säännöllisesti. Sukulaiset soittelivat Helville usein ja kyläilivät hänen luonaan muutaman kerran vuodessa.
Helvi sai asua kotonaan vielä useamman vuoden. Virkistykseksi hänelle järjestettiin kuukausittaiset intervallijaksot hoitokotiin. Silloin Helvi koki olevansa lomamatkalla ja kertoi innostuneena seikkailuistaan sukulaisille.
~Helvi, 80 vuotta